Trolltunga sijaitsee Norjassa, Oddan kunnassa, yli 1300 kilometrin päässä Helsingistä. Sinne oli silti päästävä, vaikka matka oli pitkä. Valitsimme kulkuvälineeksi auton, koska halusimme ajaa rengastietä pitkin Turun saaristossa ja sieltä Ahvenanmaan kautta Ruotsin läpi Norjaan. Etsimme etukäteen paljon tietoa Trolltungasta, mutta silti moni asia tuli kuitenkin yllätyksenä. Näistä suurin yllätys oli lumen määrä. Kerromme tässä matkakertomuksessa vaellusreitin ja olosuhteet, josta voi ottaa vinkkiä, kun Trolltungaa lähtee valloittamaan. Vaelluksen voi tehdä yhdessä päivässä, mutta halusimme tehdä sen kaksipäiväisenä ja yöpyä matkan varrella teltassa.
Saavuimme Oddaan vaellusta edeltävänä iltana ja tarkoituksena oli yöpyä teltassa Oddan leirintäaluella. Tässä vaiheessa iltaa alue oli jo tupaten täynnä telttoja ja asuntovaunuja, eikä sieltä olisi enää rauhallista paikkaa löytänyt, saati hiljaista. Päätimme ajaa 7 kilometriä takaisin päin ja yöpyä Hildalin leirintäalueella, jossa oli reilusta tilaa. Alue sijaitsi lähellä autotietä, mutta autojen äänet eivät kuuluneet, sillä vieressä oli iso vesiputous ja veden kohina peitti autojen äänet. Telttapaikka maksoi 150NOK/yö + lisänä 10NOK per henkilö. Lämmintä vettä sai ainoastaan lisämaksusta.
Aamulla pakkailimme tavaroita ja suunnittelimme vielä, mitä otamme mukaan ja mitä voisimme karsia pois. Tähän meni yllättävän paljon aikaa. Toinen mihin meni aikaa, oli parkkipaikan löytäminen Trolltungan lähtöpisteestä, Skjeggedalista,joka sijaitsee 14 kilometrin päässä Oddasta. Pysäköinti oli maksullinen eikä Norjalaiseen tyyliin mistään halvimmasta päästä. Kuvassa näkyvät hinnat vuonna 2015. Parkkialueella on kahvila, paikallisen matkanjärjestäjän toimisto, wc:t ja roskikset.
Parkkipaikan hinnat vuonna 2015
Trolltungan vaellus on 11 kilometriä pitkä suuntaansa ja korkeuseroa reitillä on noin 1000 metriä. Vaellus on rankka ja haastava. Yhden päivän vaellukselle suositellaan varattavaksi aikaa 8-10 tuntia, joka on realistinen arvio, jos on hyvässä kunnossa eikä pidä useita taukoja reitin varrella. Kannattaa huomioida, ettei Trolltungan alueella ole puhelinverkkoa. Lisäksi kannattaa miettiä huolella, mitä ottaa mukaan, sillä jokainen lisäkilo tuntuu matkan teossa.
Reittikartta
Ensimmäinen kilometri on pelkkää nousua ja koko reitin haastavin osuus. Portaina toimivat kivet ja jossain kohdin apuna on köysiä ja kaiteita. Nousut eivät kuitenkaan tähän lopu, vaan niitä on odotettavissa lisää koko matkan ajan. Joskus aiemmin reitin alun on voinut kulkea suljetun funikulaarin portaita pitkin, mutta tällä hetkellä rata oli poikki kokonaan useasta kohdasta. Tästä ei siis voinut enää mennä, vaan ainoastaan merkittyä polkua pitkin. Reitti on merkattu T-kirjaimella ja kivikasoilla.
Reitti on hyvin merkitty
Toinen kilometri on melko tasaista ja helppokulkuista. Tähän osuuteen mahtuu muutamien koskien ylitykset kiviä pitkin.
Kolmas kilometri on jälleen pelkkää nousua. Jos vaelluksen tekee kaksipäiväisenä, kannattaa telttapaikkaa katsoa ennen tätä tai vasta seuraavan viiden kilometrin jälkeen. Tämä siistä syystä, että edelleen heinäkuun puolivälissä 3,5km – 8km alue oli lumen peitossa.
Neljän kilometrin jälkeen saa hieman huilia, kun vastapainona vihdoin alamäkeä.
Reitin puolivälissä
Puolivälissä reittiä on autiotupa, jonka olisi tarkoitus toimia hätäpaikkana yllätävän sään tai muun tapahtuman takia. Tupa oli kuitenkin jokseenkin huonossa kunnossa, sillä ikkuna ja ovi olivat rikki, tavarat olivat levällään.
Puolimatkasta eteenpäin reitillä oli edelleen nousuja, mutta ei enää niin jyrkkiä kuin alkumatkassa. Valitsimme yöpymispaikaksi 10 kilometrin kohdan, josta löytyi kuivahkoa sulanutta maata. Useimmat yöpyjät pystyttivät teltan joko heti ensimmäisen kilometrin jälkeen tai lähemmäksi määränpäätä.
Yöllä oli todella kylmä, ehkä muutama +aste. Kerrospukeutuminen ja lämmin makuupussi olivat ehdottomat varustukset.
Vuoristossa oli ihanan hiljaista. Ainoa ääni oli vieressä kohiseva puro, joita on koko reitin varrella. Sanotaan, että Trolltungan vesi on juomakelpoista sellaisenaan, mutta kun lumet olivat vasta sulamassa, niin päätimme käyttää vettä ainoastaan ruoanlaitossa.
Laitoimme herätyskellon aamusta soimaan ja kävimme itse kielekkeellä aamutuimaan. Tällöin siellä ei ollut vielä kuin noin kymmenkunta ihmistä. Päiväsaikaan alue täyttyy ihmisistä. Oli mahtavaa kävellä ilman mitään kannettavaa selässä, sillä jätimme teltan pystyyn ja tavarat sen sisälle. Harmiksemme juuri tänä aamuna pilvet olivat matalalla, mutta onneksi tuuli puhalsi pilviä ja saatiin näkymä, miltä kieleke ja 700 metrin pudotus näyttävät.
Perillä ja viimeinen opastekyltti
Trolltungan vaellukseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Ehdottoman tärkeää ovat kunnon vaelluskengät. Lumen sulaessa kalliot olivat paikoitelleen liukkaat ja reitti mutainen ja märkä. Suurin osa matkasta mentiin lumihangessa. Kenkien kannattaa olla vedenpitävät. Lisäksi ottaisin myös päiväreissulle vaihtopaitoja mukaan. Nousuissa hiki oli herkästi pinnassa ja oli mukava vaihtaa välillä kuivaa paitaa päälle. Vaelluksen jälkeinen majapaikka kannattaa myös olla varattuna etukäteen.