Kirjoittaja: Sami
Neljäs retkipäivä valkeni Luostolla, josta jatkoimme pohjoiseen. Ensin Sodankylään ja siitä kohti Tankavaaran kultakylää. Lehtiruska vain parani mitä pohjoisemmaksi matkamme kulki. Maaruskakin lisääntyi tasaisesti. Sopivasti saavuimme Tankavaaraan välipalalle. Saimme kunnian myös jutella itse omistajan Marko Tourun kanssa. +7 asteen lämpötilassa oli sopivan happihyppelyn aika – kiertelimme kultakylässä. Olihan siellä tekemistä ja nähtävää.
Matka jatkui eteenpäin kohti Kakslauttasta. Olihan se nähtävä kun täällä asti ollaan. On hieno paikka tuo Kakslauttasen resort – tänne täytyy tulla yöpymään joskus!
Kakslauttasesta jatkoimme Kiilopään huipulle. Upeat maisemat aukesivat huipulta – kovin oli ruuhkaista. Saman huomasin, sekä Kitkajoella, että Valtavaaran huiputuksellakin, ettei vuosi sitten ollut lähes samaan aikaan läheskään niin paljoa ihmisiä. Seuraavaksi stoppasimme Saariselän K-marketilla, josta kuulemma saisi ostaa myös lakkahillolla täytettyjä munkkipossuja. Jouduimme pettymään, kun olivat loppu. Hauska sattuma oli myös, kun entiset naapurini tulivat Saariselällä kohdattua, molemmat todella kaukana kotoa! Matkaa kuitenkin piti jatkaa jälleen – Kaunispään huippuhan se siellä kurkkasikin jo. Harmi vain, että niin koskemattoman oloiseen luontoon oli jonkinlainen loma resort saatu rakentaa ja aivan huipulle.
Tämän päivän päätepiste alkoi häämöttämään – Ivalo. Tie Ivaloon oli kertakaikkisen hieno ruskaisine maisemineen. Löysimme pienen etsinnän jälkeen, sekoilun, naureskelun ja harhailun jälkeen löytyi Inari Icepark camping. Leirintäalue oli tehty vanhan koulun pihaan, joka on Inarijärven rannalla. Otimme myös saunavuoron. Sauna oli tynnyrisauna, josta ei aiemmin ollut kokemusta, vaan sepä tarjosi vallan oivat löylyt järvimaisemin.
Inarin keskustasta aamulla lähdimme kohti Juutuanjokea, jossa päivän kävely oli tarkoitus tehdä. Kävelimme lyhyen matkaa Jäniskoskelle, jonka jälkeen vuorossa oli 6 kilometrin ympyräreitti. Ensin metsikössä rauhassa ja hiljaisuudessa. Reitti palasi joenvartta pitkin osan matkaa. Reippailun jälkeen oli hyvä palata autolle jatkamaan matkaa – kohti Sevettijärveä ja poroburgeria. Saamenmaa jäi taakse vaihtuen Kolttainmaahan. Sevetin baarissa saatiin poroburgerit nauttia hienoissa järvimaisemissa.
Näätämössä viimeinen tankkaus niin autolle kuin jääkaapillekin. Raja-asemalle saavuttaessa piti olla koronarokotustodistus esillä. Norjaan pääsi kun 2. piikistä oli kulunut viikko ja juuri viikko ennen reissua sen kerkesin saamaan. Rajavirkailija tarkasti henkkarit, sekä rokotustodistukset – ylitys oli todella vaivaton. Olihan se mielettömän hieno fiilis olla ulkomailla pitkästä aikaa. Tämä oli itselle toinen kerta Norjassa – maisemien radikaali muutos hämmästytti jälleen. Pykeijan seutu ei ole niin jylhää seutua kuin pohjoinen, mutta upeat ovat maisemat sielläkin. Reissun päämäärä oli siis saavutettu – Pykeijan kylä ”pikku Suomi” ja Jäämeri.
Jäämeren saunaa ja campingia pyörittävä Elsa tavattiin ensi alkuun. Otimme oman paikkamme camping alueelta, joka oli upeasti Jäämeren rannalla. Oli mahtava katsella auton ”olohuoneesta” auringon laskua, nauttia hyvästä seurasta ja ruuasta.
Hyvää yötä Pykeijasta! Palataan jälleen 🙂