Djevelporten ja Fløya on patikointireitti Lofooteilla, joka jäi päällimmäisenä mieleen. Reitti on luokiteltu eri sovellusten mukaan keskivaikeaksi ja vaikeaksi. Itse luokittelisin sen muutaman kohdan osalta vaikeaksi, sillä pari kohtaa reitin alkupuoliskolla oli haastavia. Huipulle päästyä 550m korkeuteen, fiilis oli mahtava ja maisemat kerrassaan upeat. Tässä meidän kokemukset Floyan huiputuksesta.
Parkkipaikka ja patikointireitti
Maisemaa Floyan huipulta
Patikointireitti sijaitsee Lofooteilla lähellä Svolvaerin kaupunkia. Parkkipaikka (karttalinkki) sijaitsee aivan reitin lähtöpisteen vieressä. Pysäköinti on maksullinen, jonka voi maksaa myös Easyparkilla.
Floya ja Djevelporten on suosittu retkikohde, joten kannattaa ajoittaa retkeily aamuun tai iltaan. Päätimme ajoittaa iltaan sateisen aamun vuoksi. Kävimme käveleskelemässä Hennigsvaerissä, jonka aikana ilma selkeni ja aurinko alkoi paistaa. Ei muuta kuin auton nokka reitin lähtöpisteelle.
Saavuimme parkkipaikalle klo 17:30, jolloin tilaa oli hyvin. Useita retkeilijöitä oli palaamassa myös takaisin autolle. Tietenkään ei ole hyvä lähteä vastavirtaankaan kävelemään kapeille poluille, mutta selkästi porukkaa alkoi olla vähemmän. Aurinko paistoi upeasti ja ilma oli sopivan lämmin.
Reitti alkaa kiviportailla, joita on noin 500 kappaleen verran. Nämä helpottavat ylösnousua. Siltikin alkutaipaleen reitille osuu pari isoa kiveä/lohkaretta, josta pitää päästä yli tavalla tai toisella. Kun katsot alas taaksepäin, ensimmäisenä silmään osuu Svolvaerin hautausmaa. Se muistuttaa kyllä siitä, että varovaisesti eteenpäin eikä turhaa hoppuilua.
Kiviportaat helpottamassa nousua
Maisemaa alun nousun jälkeen kaupunkiin päin
Pieni tauko portaiden nousussa
Ajattelimme, että polku olisi ainakin jonkin verran ehtinyt kuivua sateiden jäljiltä. Olihan se kuivunutkin, mutta oli siellä kohtia, joihin lorisi ylhäältä koko ajan vettä. Nämä kohdat olivat liukkaat, tai ainakaan omiin maastojuoksukenkiin en hirveästi luottanut. Paikoin oli myös märkää mutaa, joten kunnon maastokengät jalkaan!
Vajaan kilometrin jälkeen, reitti hieman tasoittuu ja helpottuu hetkeksi aikaa. Sen jälkeen alkaa jälleen jyrkempi nousu Djevelportenille.
Reitti oli jo jonkin verran kuivunut sateen jäljiltä
Kalliota pitkin ylös noin puolessa välissä reittiä
Maisemaa Floyalle päin
Meillä oli yhdet vaellussauvat mukana, joten yksi sauva per tyyppi. Tästä oli todella iso hyöty reitillä sekä ylös- että alaspäin mentäessä. Suosittelen lämpimästi, jos vähänkin kaipaat jostain tukea. Toki, eihän siihen tukeen voi 100% luottaa, mutta on siitä hyötyä.
Djevelportenilla on kivilohkare kallioiden välissä, jonka päälle ihmiset menivät keikkumaan ja otattamaan kuvia itsestään. Sen verran liukkaalta näytti reitti lohkareelle, joten jätettiinpä tämä huvi välistä.
Kivilohkare, jonka päälle voi mennä vaikka seisomaan, jos uskaltaa
Tästä reitti jatkuu oikealle ylöspäin. Jotenkin ajauduttiin liikaa oikean puoleiselle polulle, sillä karttaan merkitty reitti olisi mennyt enemmän vasemmalta harjannetta pitkin. Se näytti paikoin aika hurjalta, ettei yhtään haitannut hieman helpompi polku. Matkan varrella hyvin todennäköisesti pääset leikkimään lumella.
Kyllä heinäkuussa pitää päästä lumella leikkimään
Ihan kohta perillä
Perillä
Kannattaa varata aikaa noin 3-3,5 tuntia, riippuen toki siitä, kuinka kauan aikoo vietää reitillä tai ylhäällä aikaa. Meillä meni reilu 3,5 tuntia kulkien rauhallista tahtia ja istuskellen ylhäällä jonkin aikaa. Lähtöpiste on 6m merenpinnan yläpuolella ja huippu puolestaan 550m. Yhteensä kello mittasi 4,7km matkaa.
Maisemia ylhäältä vuoristoon
Ja maisemaa alaspäin
Reittikartta
Suosittelen tätä patikointireittiä lämmöllä kaikille niille, jotka kaipaavat vähän haastettakin reitille. Maisemat ovat upeat kaikkiin suuntiin. Jos lähdet tekemään iltapatikoinnin, niin ajoita kuitenkin niin, että aurinko vielä paistaa ylhäällä. Tällöin Svolvaerin kaupunkikin näyttää kivalta kuvissa (ja pääset valoisaan aikaan takaisin).
Tältä Floya näyttää alhaalta
Heräsikö ajatuksia tai kysyttävää? Jätä kommentia.
Onneksi odotitte iltaan, upea sää! Hurjan näköinen tuo kivisilta, en tiedä olisinko itsekään uskaltanut siihen kavuta. Tuskin.
Kyllä kannatti odottaa iltaan. Maisemat olivat upeat auringon paistaessa taustalla. Itse en tuolle reitille lähtisi vesisateessa. Onneksi oli aikaa odottaa parempia ilmoja 🙂
Hei,
Olisin halunnut kysyä, kuinka haasteelliset nuo kalliot/kivet, jotka pitää alussa ohittaa ovat? Pitääkö oikein kiipeilytaidot osata?
Toiseksi, paljonko n. matkaa on vielä Djevelportenilta huipulle, vai voisiko ajatella patikoivansa siihen asti?
Vielä, oliko reitti merkitty vai tarviiko kompassia, tai muita vaellus tarvikkeita.
Kiitos.
T:aloitteleva patikoija
Hei Mariia! Kiitos viestistä! Sanoisin, että haasteellisin osuus oli kiviportaiden jälkeen ensimmäisessä nousussa. Ei niinkään kiipeilytaitoja tarvittu, mutta hyvä tasapaino haastavassa maastossa ja jalkaa vaan niin ylös kuin nousee ja sieltä ponnistaen isojen kivilohkareiden yli.
Huippu, jossa emme käyneet, jäi noin muutaman sadan metrin päähän. Ajauduimme vaihtoehtoiselle polulle (niin kuin moni muukin), joka oli helpompi Svolvaerin puolelle.
Reittiä ei ole merkitty, mutta polku on selkeä ja muita patikoijia on varmasti menossa molempiin suuntiin.
Kannattaa käydä ja mennä omaa rauhallista tahtia 🙂
Tosi hienoja kuvia! Onko siellä ylhäällä tasaista paikkaa vaellusteltalle, jos haluaisi jäädä kuvaamaan auringonlaskun ja nousun?
Moikka! Kiitos 🙂
Tässä mietittiin, että voi olla aika haastava löytää sopivaa paikkaa ihan ylhäältä. Puolessa välissä matkaa on tasaista. Kiva idea!
Terve
Onkohan reitin se ’kiipeily’ osuus sellainen että pääsee koiran kanssa vai sula mahdottomuus karvaisen kaverin kanssa mennä?
Moikka Atte! Siinä alun nousussa on yksi kohta, missä on muutama iso kivilohkare. Koiran varmaan saa nostettua siitä yli, ellei omin avuin pääse. Muu osuus reitistä on helppo koiralle.