Kevo 2015

8 lokakuu, 2015 - 00:01 -- Kris
Kuvasarja: 

Suunnittelimme jo vuosi sitten muutaman ystävän kanssa, että menisimme Kevolle vaeltamaan. Lopulta meitä lähtijöitä oli kaksi ystävystä. Osa ilmoitti jo aikaisin ettei lomat sovi aikatauluun ja yksi jäi sairastelun vuoksi pois matkasta. Molemmat meistä "vaeltajista" oli ensikertalaisia...ÄÄäääkk!!!

Hieman faktatietoa Kevosta Wikipedian ja muiden luotettavien lähteiden perusteella. Kevon luonnonpuisto on yksi Suomen pohjoisimpia luonnonsuojelualueita, joka sijaitsee Pohjois-Lapissa Utsjoen alueella. Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos tekee Kevon alueella tutkimuksia. Kevon alueen kanjoni on pituudeltaan noin 40km ja syvimmillään noin 80m mikä tekeekin siitä Suomen pisimmän kanjonin. Kevon reitin voi mennä päästä päähä ns. suoraa reittiä, jolloin pituutta matkalle tulee noin 63km. Toinen vaihtoehto on mennä niin sanottu Kuivin reitti, eli ympyrän muotoinen reitti, jolloin matkaa tulee vähintään 78km, riippuen mitä reittiä tarkalleen ottaen menee.  Kevon reitillä on merkattu yöpymispaikat, joissa tulisi yöpyä. Muualla ei saisi yöpyä. Myös muutamia erätupia on jotka ovat luonnollisesti makstuttomia.

Lähdimme matkaan kotikaupungistamme Mikkelistä jota yhtenä tukikohtanaan pitävät kierot savolaiset eli me. Varasimme mökin Kennestuvan matkailukeskukselta, koska halusimme levätä lämpimässä yösijassa 1200km ajamisen jälkeen ennen vaellusta. Mökki oli yli 100 vuotta vanha ja hintaa yölle tuli yhteensä noin 75 euroa. Juuri ennen kuin olimme perillä ja kehuimme kuinka hienosti matka on mennyt, niin poro juoksi auton alle. Poro kuoli ja auto meni korjaamolle. Onneksi saimme vaihtoauton vakuutuksen piikkiin muutaman tunnin odottelun jälkeen, mikä oli mielestäni aika nopeaa kun ajattelee että olimme 30km päässä Suomen pohjoisrajalta. Leppoisa lappalainen vei poron sitten mönkijällä petoeläinten syötäväksi ja mekin selvisimme säikähdyksellä ja pienellä ketutuksella. Hölömönä kaupukilaispoikana kysyin laphalaiselta, että onko tiällä karhuja? Laphalainen asukki katsoi hölmönä minua hetken ja sanoi "Kyllä täällä on karhu ja se vislaa niin kovaa että kanjonissa kaikuu sen vihellys. Te voitte sitten iltanuotiolla kuunnella sen karhun vihellystä ja miettiä, että mihin tämä Suomen tulevaisuus on oikein menossa." Olisi ehkä kannattanut jättää kysymättä ja pitäytyä guruvaeltajan roolissa ;)

 

Kenestuvan vuokramökki, jossa yövyimme ennen vaellusta.

Ei kommentteja... :(

 

Seuraavana aamuna ajoimme Kennestuvalta Kevon reitin eteläisempään päähän ja jätimme auton parkkiin. Reput selkään ja menoksi. Sää oli kuuma, 23 astetta ja aurinko paitoi puolipilviseltä taivaalta, vaikka oli jo elokuun loppua. Jo muutaman kilometrin jälkeen ajattelin, että rinkat painaa liiiikaaaaa. Jossain vaiheessa 25-30kg taakkaan alkoi tottua. Ensimmäisenä päivänä kävelimme noin 25km. Alussa noin 12km kohdalla oli ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa oli kota, telttapaikka, puuwc ja erämökki. Alussa oli myös paljon mäkäräisiä, mutta ne eivät käyneet kiinni meihin. Päivän viimeinen 12km oli pitkän matkaa saman näköistä pientä loivaa kivikkoista ylös-alas mäkeä kanjonin reunalla joka tuntui loputtomalta, kunnes pääsimme telttailupaikalle. Rotkoalue alkaa siis parkkipaikalta noin 12km päästä eteläpäässä. Jokaisen leiriytymispaikan vieressä oli yleensä joki, josta pystyi ottamaan vettä juodakseen ja peseytyäkseen. Vettä otimme siis pulloihin aina joesta sitä puhdistamatta ja terveenä pysyimme. Ensimmäisen yön yövyimme teltassa ja nukuimme kuin vauvat. Muutaman kerran kyllä heräsin kylmään ohuen makuupussini vuoksi.

Ylempänä 1. kuvassa järvi joka näkyy reitin alussa noin 3km matkan jälkeen. 2. kuvassa sama järvi kuvattuna tunturin huipulta. Reitin ensimmäinen 12km menee kapean maakaistaleen kohdalta järven välissä. Pituutta tuolla pätkällä järven välissä on noin 10km, joten siinä hyvää perspektiiviä kuinka hyvin tunturin huipulta näki. Alimpana näkyy tämä kivikkoinen kanjonin reunan pätkä, joka tuntui loputtomalta, koska maisema oli pitkälti samannäköistä aina kun uusi horisontti tuli näkyviin. (kännykkäkuvat hieman epäselviä)

 

Seuraavana päivänä kävelimme myös noin 25km. 3km leitiytymispaikaltamme avautui Kevon kanjonin hienoinmpia näkymiä kun rotkoalue näkyi laajasti edessämme rotkon reunalta ja pudotusta oli varmasti vähintään 60m. Tämä oli maisema minkä tunnistin netissä näkemiini kuviin ja se oli alunperinkin sytyttänyt ajatukseni lähteä tälle reissulle. Nyt sain sen itse kokea paikan päällä ystäväni kanssa! Tästä vielä noin 10km ja tuli Kevon yksi isoimmista kahluupaikoista ison vesiputouksen lähettyvillä. Vaijeri meni joen yli, johon sai hyvin tuettua itsensä. Tosin meinasin horjahtaa selälleni veteen :) Vesiputous oli noin 10m korkea ja aivan älyttömän hieno. Tässä kohtaa oli myös levähdyspaikka jossa söimme ja lepäsimme hetken ennen kuin jatkoimme matkaa. Seuraavana olikin mielestäni reitin raskain kohta. Jatkoimme matkaa siis kohti Kuivia kanjonin puolesta välistä eli käännyimme pois suoralta reitiltä joka olisi mennyt kanjonin toiseen päähän. Vesiputoukselta on noin 3km pituinen matka joka on lähes kokonaan jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä vuorotellen. Osittain rappusilla helpotettu reitti kylläkin Kävelimme 1km tuntivauhtia! Meiltä meni siis tähän 3km matkaan kolme tuntia ja voin kertoa, että hieman väsytti tämän jälkeen. Jatkoimme kuitenkin tästä vielä noin 10km erätuvalle, johon laitoimme heti tulet pesään ja menimme jokeen peseytymään. Tämä 10 km matka oli osittain suomaista aluetta jossa oli pitkospuita laitettu märimmille kohdille. Kaikki paikat oli kipeät tuvalle päästyämme ja särkylääkkeelle oli käyttöä. Tupaan tuli yöksi myös kolmen hengen miesporukka joka tarjosi meille ystävällisesti muutaman konjakkiryypyn ja kyllä se maistuikin hyvin ennen nukkumaan menoa. Oli luksusta nukkua telttayön jälkeen lämpimässä tuvassa. Oli myös luksusta uittaa jalkoja kylmässä joessa aina silloin tällöin vaelluksen aikana. Vesi oli joen ylitys paikoilla matalalla elokuun lopulla, joten kengät eivät juurikaan kastuneet :)

Kanjonin näkymä ylimmässä kuvassa. Seuraavassa näkymää reitin rankimmasta osuudesta jossa oli nousuja ja laskuja vuorotellen 3km matkan verran :)  Sitten Fiellun vesiputous ja alimmassa näkymää yhdestä kahluupaikasta putouksen lähettyvillä.

 

Kolmantena päivänä kävelimme noin 34-38km!! Tarkoitus oli nukkua vielä teltassa ja kävellä vain noin 25km, mutta 12km ennen parkkipaikkaa ajattelimme että kävellään vaan parkkiin ja nukutaan autossa. Kuivin tuvalta jossa yövyimme oli 10km seuraavaan leiripaikkaamme, jossa söimme lämpimän ruuan. Tämä matka oli melko tasaista joskin kivistä tietä. Tunturikoivuja näkyi myös osassa matkaa paljon. Yksi poro myös seurasi meitä tunturin reunoilla pitkän matkaa. Ja näimme paljon porotokkia. Söimme ja jatkoimme 10km kävelyn jälkeen. Tässä kohdin, noin 12km Kuivin tuvalta näin elämäni kauneimpia maisemia. Luulin ennen matkaamme, että Kevon kanjonin näkymä on varmasti kaunein maisema koko reitillä. Kiipesin kuitenkin yhden tunturin huipulle ja tässä kesti minulla noin 20 minuuttia ja tuntui etten ikinä pääse huipulle. Kun pääsin huipulle näin vuorien ja tunturien huippuja varmasti yli 60km matkan päähän. sää oli suhteellisen kirkas ja selkeä vaikka pilviä hieman olikin. Näin Norjan puolen vuoria ja näky oli mahtava! Aivan huippu fiilis ja mahtava kokemus. En unohda koskaan! Harmi ettei kuviin pysty samaa kuvaa välittämään, minkä silmä näkee paikan päällä. 15 minuutin fiilistelyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa ja mennä ystävän luokse joka odotti tunturin juurella selällään lepäillen, koska ei jaksanut tällä kertaa lähteä ylös kampeamaan. Kävelimme siis levähdys paikalta taas seuraavalle levähdyspaikalle noin 12km jossa söimme hyvin ennen viimeistä 12km osuutta.  Kävimme iltapesulla ja menimme autoon nukkumaan. Nukuimme HUONOSTI :) Tässä lyhykäisyydessään päivät. Matkamitat suuntaa antavia, mutta yhteensä matkaa tuli 78,4km kolmessa päivässä!

Ylimpänä tunturi johon kiipesin. Alimpana näkymää tunturin huipulta. Tunturilla kartan mukaan muistaakseni noin 400-500 metriä korkeutta.

 

Haimme auton korjaamolta ja ajoimme Sodankylästä Ouluun kylpylään. Siellä yövyttiin ja sitten takaisin Savon etelään, Mikkeliin. Mitä jäi käteen? Mitä ajatuksia? Ensinnäkin olisimme voineet mennä lyhyempiä matkoja per päivä, mutta olimme ahnaita. Turha paino rinkasta pois mm. hyvillä ja kevyillä varusteilla sekä liiat vaatteet pois. Kahdet kengät itelläni oli hyvä oivallus, koska toiset kengät hiersivät ja kynsikin lähti sen vuoksi irti. Särkylääkkeet jatkossakin + konjakkia. Herkkuja enemmän mukaan mm suklaaaaaata! Luonnossa kaikki maistuu paremmalle. Kuviin ei saa talletettua sitä fiilistä ja näkymää mitä tuolla Lapissa on. Suosittelen kaikille ensikertalaisille ja kokeneimmillekin eräkävijöille. Reitti on hyvin merkitty noin 100-200 metrin välein punaisella maalilla tms merkillä, joten täytyy olla aikamoinen mestari jos reitiltä eksyy. Myös hyvä kamera kannattaa olla mukana ja videopätkiäkin tietokoneelta näin jälkeenpäin on mukava katsoa. Yöpymispaikkoja on lähettyvillä kyllä hyvin vuokralla, jos haluaa ennen matkaa tai sen jälkeen yöpyä esim. mökissä. Reitin alkuun pääsee myös linja-autolla, jos ei omista omaa autoa. Jos menee omalla autolla ja haluaa mennä esimerkiksi suoran reitin kanjonin päästä päähän ja jättää oman auton toiseen päähän, niin paikallisilta löytyy palveluita jolla voidaan sitten sinun oma auto siirtää reitin loppupäähän odottamaan sinua. Tämä maksaa noin 100e. Luonnossa vaeltaminen kuitenkin on pääasiassa halpaa ajan viettoa ja siinä pääsee mieli lepäämään kaikelta nykyajan hälinältä. Luonnonpuistossa ja erämaassa kävellessä jotenkin sitä vaan tuntee itsensä pieneksi ihmiseksi kun joka puolelle mihin vain katsot, näkyy vain karua kaunista luontoa. Asiat saa uudenlaisen perspektiivin arjen pyörityksen sijasta. Luonnon hiljaisuus...rentouttavaa :)

Kommentit

Käyttäjän Tiina kuva
Tiina /
Comment: 

Reissu on varmasti ollut ikimuistoinen! Mielettömän pitkät matkat ootte jaksaneet tarpoa rinkat selässä. Tuone pitää joskus päästä :)

Comment: 

Raczej po! Jest to dodatkowe przemyślenia nad tematem, który bardzo pomógł mi w pracy.

Lisää uusi kommentti